Virtuaalinen koiranäyttely 2021

Kiitokset osallistuneille ja suur kiitos tuomarille, Paula Heikkinen-Lehkonen. 

Kilpailuun tuli 67 valokuvaa. Sijoittuneiden koirien arvostelut löytyvät kokonaisuudessaan kuvien kuvatekstistä.

Best In Virtual Show on aikuisten luokan voittanut basenji.

BIVS koira palkitaan Päijät-Hämeen eläinlääkäriaseman lahjakortilla ja luokkavoittajat lemmikkitarvike Riemun lahjakortilla.

AIKUISET

Tässä luokassa oli paljon kuvia hyvistä koirista, joten nyt moni hyvä yksilö jää väkisinkin sijoittumatta.Tässä luokassa oli paljon kuvia hyvistä koirista, joten nyt moni hyvä yksilö jää väkisinkin sijoittumatta.

1. Oikein hieno basenjiyksilö
2. valkoinen isovillakoira liikkeessä. 
3. karkeakarvainen mäyräkoira. 
4. mopsi

NUORET

1. ranskanbulldoggi
2. glen of imaalinterrieri
3. valkoinen husky, ei ihan täydessä turkissa, lienee vaihtamassa karvaa. 
4. Ryhdikäs ja tasapainoinen novascotia

JUNNUT

1. Harvinaisen hieno heeler-yksilö, tasapainoinen ja hyvärakenteinen, mittasuhteet hyvät. 
2. karkeakarvainen mäyräkoira, oikein kaunis ja liioittelematon. 
3. Kaunisturkkinen ja ryhdikäs belgianpaimenkoira. 
4. lyhytkarvainen mäyräkoira

PENNUT

Vähän vaikea vertailla pentuja keskenään, kun mukana on eri-ikäisiä eikä tiedä niiden ikää muutenkaan. Eri rodut ja yksilöt kehittyvät eri tavalla. Kuva on tietysti aina pysäytetty kuva, eikä koiran liikkeitä ja käyttäytymistä näe. Useimmat kuvat olivat kyllä oikein hyviä ja pennut niissä edukseen.

1. Vahva, hyvärakenteinen ja hyväturkkinen glen-pentu, näyttää oikein lupaavalta. 
2. Vapaasti seisova, ryhdikäs schapendoes-pentu. 
3. Tämä lienee havaneesipentu? 
4. Oikein kaunis kuva bostoninterrieristä. 

VETERAANIT

1. Vauhdikas schapendoes-yksilö, jolla on sopivan pituinen karva, ei liikaa. 
2. Belgianpaimenkoira, joka seisoo ryhdikkäästi ja vapaasti. 
3. Mopsi, jolla on tanakka lyhyt runko, vahva kaula, hyvä maski ja tummat korvat. 
4. Liikkuva husky, menee varsin kepeästi eikä liian lujaa. 

Koirien valokuvaamisesta voisin antaa joitakin vinkkejä. 
"Paras kuvausilma ulkona on pilvipouta. Kirkas auringonpaiste on hankala, etenkin mustat ja valkoiset koirat ovat vaikeita kuvattavia sellaisessa valaistuksessa. Valkoinen koira valkealla hangella – aaaaarrrgggghhh! Jyrkkiä varjoja tulee auringonpaisteella helposti, eikä niitä aina kuvaushetkellä huomaa, mutta valmiissa kuvassa ne näkyvät häiritsevästi. Samoin koiran edestä kannattaa nyhtää sojottavat ruohonkorret ym. roskat pois, niitäkään ei aina huomaa kuvaushetkellä. Ja jos kauempana taustalla on oksia, lyhtypylväitä tai muuta roinaa, niitäkään ei huomaa mutta valmiissa kuvassa ne voivat näyttää kovin hassuilta, esim. ikäänkuin tolppa tai risu lähtisi koiran päästä. Näyttelykehän ympärillä on aina ihmisiä istumassa jalat harallaan nenäänsä kaivamassa tms, ja ne tulevat kuvaan. Näyttelykehässä ei tietenkään voi aina valita kohtaa mistä ottaa kuvan, eikä ole mahdollista harkita mistä suunnasta aurinko paistaa. Auringon olisi hyvä olla kuvaajan selän takana, vastavaloon kuvaaminen on vaikeaa eikä lopputulos ole useinkaan kovin onnistunut.

Vihreä nurmikko tai matto on hyvä kuvaustausta, sillä mikään koira ei ole vihreä, joten kaikenväriset koirat erottuvat hyvin. Ruoho ei vain saa olla liian pitkää, sillä koira kuin koira näyttää helposti liian matalalta jos käpälät ja osa jalkoja uppoaa ruohoon. Etenkin halliolosuhteissa salamalla kuvattaessa mustat koirat ovat hankalimpia, sillä salamalla tausta menee mustaksi, ja jos esittäjällä on mustat vaatteet, koirasta näkyy suunnilleen vain kieli, jos sillä on suu auki.

Tavallinen virhe, jonka ihmiset tekevät, on ottaa seisaaltaan kuva pienestä koirasta, jolloin mittasuhteet vääristyvät. Kameran pitäisi aina olla koiran silmien tasolla. Jos koira on pieni tai matala, kuvaajan on suunnilleen maattava mahallaan maassa. Toinen tavallinen virhe on ottaa liian läheltä, jolloin taas mittasuhteet vääristyvät. Esim. pää näyttää helposti liian isolta, jos koira on kääntynyt kuvaajaan päin.

Kuvan perustava sommittelu kannattaa tehdä jo ottohetkellä. Jos koira seisoo sivuttain, katseen suuntaan kannattaa jättää tilaa, siis koiran eteen. Näyttää hassulta, jos koiran nenä on aivan kuvan reunassa kiinni mutta takapuolen takana on tyhjää tilaa. Jos on tarkoitus ottaa liikkuvasta koirasta, kulkusuuntaan on hyvä jättää tilaa ettei koira näytä kulkevan ulos kuvasta.

Nykyisillä digitaalisilla kameroilla valotusta ja nopeutta voi kuvauksen kestäessä muutella, ja kuvankäsittelyohjelmilla monia asioita voi hieman korjailla. Yleensä edustuskuvia koirasta otettaessa pitäisi olla vähintään kolme ihmistä: yhdellä on kamera, yksi pitää koiraa ja yksi kiinnittää sen huomion vinkuleluilla tms. Kannattaa ottaa paljon kuvia, joku niistä voi onnistua! Digikameroilla ei tarvitse säästellä filmiä kuten ennen vanhaan. Koirat, kuten ihmisetkin, ovat erilaisia, jotkut ovat kuvauksellisia ja näyttävät kuvissa todellisuutta paremmilta, joistakin ei taas millään saa niin hyvää kuvaa että koira todella näyttäisi siltä kuin se oikeasti on. Kuvaaminen vaatii kärsivällisyyttä, proppujaan ei kannata polttaa sillä jos koiralle karjuu tai vääntää sitä väkisin parempaan asentoon, se ei ainakaan ole edukseen.

Yksi asia vielä: nettiin tarkoitetut, harvan resoluution kuvat näyttävät tietokoneen ruudulla ihan hyviltä, mutta niitä ei voi painattaa esim. rotujärjestön lehteen. Tai voi, mutta ne ovat joko sumeita tai puolen postimerkin kokoisia. Painettavissa kuvissa täytyy olla tiheämpi resoluutio, että ne onnistuisivat. Joissakin kännyköissä on ihan hyvä kamera, mutta ei läheskään kaikissa. On ärsyttävää, kun kännyköillä kuvaavat änkeävät kehässä puolen metrin päähän koirasta, mutta oikeilla kameroilla ja teleobjektiiveilla kuvaavien pitää olla kauempana. Kameroissa ym. kuvausvälineissä on vain se kenkkumainen piirre, että hinta on suoraan verrannollinen laatuun, eli hyvä on yleensä myös kallis."

MUUT VIRTUAALINÄYTTELYYN OSALLISTUNEET